TCD

Hollannin asunto- ja toimistosuunnittelu kaltevalla pohjalla

Matkareportaasi julkaistu Arkkitehtiuutisissa 01.2015

r4 r5

Kuvat: Rotterdamin juna-aseman katos työnyy kohti kaupunkia ja kuutiotalon "lukunurkka".

Toisessa maailmansodassa pahoin pommituksista kärsineeseen Rotterdamiin on muodostunut yksi Euroopan näyttävimmistä kokoelmista pilvenpiirtäjiä ja Erasmus-sillan kaltaista monumentaalisuutta. Innokas rakentaminen on kantanut hedelmää onneksi myös asumisen ja kaupunkitilan ennakkoluulottoman suunnittelussa. Uusimpana esimerkkinä on keskustassa sijaitseva valtava Markhal Rotterdam, josta mielenkiintoisen tekee asuntojen sijoittaminen kauppahallin kuperaa holvikaarta muistuttaviin seiniin. Yli kahdestasadasta asunnosta mielenkiintoisimmat sijaitsevat täten kaaren huipulla: toiselle puolella asuntoa jäädessä tilava terassi ja toisessa päässä vinot ikkunat, joista katsoa alas markkinoille.

r1 r2 r3

Kuvat: Markhal Rotterdamin hevosenkenkää muistuttava pääty ja sisäaukiota hallitseva toritila

Hallista toisesta päästä ulos astuttaessa kiinnittyy huomio laakean torin laidalla sijaitseviin keltaisiin rakennelmiin. Kyseessä on 40 kappaletta hollantilaisen arkkitehdin Piet Blomin suunnittelemia ”Kuutiotaloja”, joista ensimmäiset rakennettiin Helmondin kylään 1977 ja Rotterdamin kuutiot 1984. Alkuperäinen inspiraatio taloihin oli syntynyt puihin rakennetuista majoista. Kuten nimi viittaa, ovat talomodulit kuution muotoisia, joka itsessään on tila- ja muotoaihiona luonnollisesti arkkitehtuurisuunnittelun lähtökohta. Blom on asettanut perinteiselle muodolle haasteen kääntämällä sen seisomaan nurkallaan, kallistaen täten seinäpinnat 45 asteen kulmaan. Ratkaisu korostaa maanpinnasta ylös nostettujen muotojen ilmavuutta, muodostaen mielikuvan esimerkiksi kädestä kohti pöydän pintaa singotusta pelinopasta.

Yksi moduleista on muutettu talomuseoksi, joten tilan luonnetta pääsee rauhassa tutkimaan itsensä talon asukkaaksi mielessään hetkeksi muuntaen. Niin sanottujen tavallisesta poikkeavien ja sitä kautta näennäisen objektiivisella tasolla liiankin helposti tuomittujen ratkaisujen kohdalla juuri subjektiivinen heittäytyminen on paras tapa löytää oma mielipiteensä, joka on täten myös perusteltu – parhaimmalla mahdollisella tavalla. Itseäni jäi sisätilan jaossa ja ratkaisuissa vaivaamaan pyrkimys konventionaalisiin ideaalehin pohjan ja asumisen luonteesta. Myös kuutiota keskeisesti halkovien rappusten sijoittelu vei passiivisen käytävätilan muodossa liikaa rakennuksen sydämestä ja toiminta sekä kokijan huomio kohdistui pienten ikkunoiden yhteyteen kuution nurkkiin. Tämä ratkaisu toisaalta korostaa rakennusten avautumista ympäristöönsä ja henkistä tarvetta rikkoa suljettu kuutio, ennemmin kuin käpertyä sen sisään.

r6 r7

Kuvat: Kuutiotalon sijainti keskustasta nähtynä ja näkymä sisäpihalle kuutiotalon makuuhuoneesta

Mielenkiintoisinta kuutiotaloissa onkin niiden sijainti kaupunkitilassa; katedraalin viereisen aukion ja meren väliin sijoitetut kuutiot asettuvat juna-, metro- ja autotien päälle ja muodostavat suojaisen pikkuputiikkeja sisältävän sisäpihan kuutioryhmän sisälle. Sisäpihan suojaisuutta korostaa kulun ohjaaminen sinne moniaskelmaisia huomaamattomasti sijoitettuja rappusia pitkin. Meren puolella kuutiot sijaitsevat kaupungin historiaan viittaavan satama-altaan vieressä, vastapäätä vuonna 1989 rakennettua Hollannin ensimmäistä ”pilvenpiirtäjää”. Sisätiloissa aistittava jännite jatkuu siis kaupunkirakenteeseen saakka - sekä henkisesti meren yli. On selvää, että toimivan pohjaratkaisun sijaan konsepti tarjoaa ajatusleikin, jonka hedelmiä voi hyödyntää asuntosuunnittelussa ilmankin 45 asteen kallistusta.

r8 r9

Kuvat: The end of sitting näyttely Looiersgracht 60-galleriassa Amsterdamissa

Kallistuksista puheen ollen: Amsterdamissa oli alkutalvesta esillä RAAAF-arkkitehtien ja visuaalisen suunnittelija Barbara Visserin mielenkiintoinen konsepti tulevaisuuden toimistosta, jonka motto julisti istumisesta luopumista. Kaikki pinnat on konseptissa kallistettu, jonka kautta ihmisten liikkumista pyritään lisäämään ja staattisesta könöttämisestä aiheutuvaa jäykkyyttä ja kipuja ennalta lieventämään. Erilaista työasentoa tarjottiin myös pystyasennossa kuminauhoihin nojaamisesta. Arkkitehti Erik Rietveld kertoi erään suuren kansainvälisen yrityksen maajohtajan käyneen tutustumassa näyttelyyn. Seuraava vaihe olisikin saada projekti todelliseen käyttöön, jolloin sen todellinen kansanterveydellinen hyöty konkretisoitusi – tai ainakin pääsisi koetukselle. Tarkoituksena on Rietveldin mukaan myös pyrkiä sijoittamaan vastaava rakennelma jonnekin ulkotilaan, jolloin mahdollisimman moni toki pääsisi sitä testaamaan. Koska konseptin kulmikas neo-futurismi jo itsessään muistuttaa osaa suuremmasta arkkitehtoonisesta kokonaisuudesta ja on helposti skaalattavissa laajempaan mittakaavaan, tarjoaisi se mahdollisuuden sekä sisä- että ulkotilan, ja rakennuksen visuaalisen muodon täydelliseen yhteensulautumiseen.

Teksti ja kuvat: Tatu Ahlroos 2015 - tatu@tcd.fi

MUUT BLOGIMERKINNÄT

TAKAISIN ETUSIVULLE