Rakennusfoorumi: Asuntojen rakennuskustannukset
Rakennustietosäätiön tilaisuus Voimatalossa 7.10.2014, julkaistu Arkkitehtiuutisissa 11.2014
Tälle tontille jätkäsaaressa nousee Low 2 no-periaatteen nimissä matalaenergiatalo. Konseptin nimi ei viittaa kuitenkaan rakennuskustannuksiin.
Tilaisuudessa kuultiin viralliset puheenvuorot Riitta Elorannalta Helsingin kaupungin asuntotuotanto toimistosta, asumisen konsepteista YIT:llä vastaavalta Samuli Joelta ja Matti-Pekka Koistinen VVO:sta. Kuten tarkoitus tilaisuudessa olikin, toimivat puheenvuorot aasinsiltana keskusteluun sekä yleisön että esiintyjien välillä. Keskustelua pääsi luontevasti syntymään monesta näkökulmasta, sillä taloudelliset asiat liittyvät olennaisesti myös esteettisiin ja etenkin eettisiin kysymyksiin. ”Kuinka huonoon arkkitehtuuriin meidän täytyy mennä?” oli yksi esiin tullut kysymys, joka kyseenalaisti hyvin kustannustehokkuuden varjopuolen.
Elorannan avauspuheessa tuli hyvin esiin kustannusten jakautuminen rakentamisen eri vaiheisiin. Jo perustamisvaiheessa rahaa palaa maapohjasta riippuen 50-500 €/m2. Satama-alueille ja muille teollisuuden käytössä olleille alueille rakennettaessa ongelmaksi muodostuu vuorostaan saastuneen maaperän kunnostaminen. Toinen rakentamisen kustannuksia nostava tekijä, joka on jo määritetty ennen kuin yksikään seinä on alkanut nousta, ovat kaavassa määrätyt asuinalueen luonteeseen ja infrastruktuuriin vaikuttavat tekijät; esimerkiksi Jätkäsaaressa maan alle rakennetut parkkipaikat nostavat luonnollisesti kokonaiskustannuksia, kuten myös yhteisten tilojen määrä. Suomen olosuhteissa on totuttu muistamaan nyrkkisääntö ulkoseinän suhteesta kokonaispinta-alaan, sisäänvetojen ja polvilevien muotojen luodessa lisää hintaa. Myös runkosyvyyden kasvattaminen lisää tehokkuuslukua, mutta tarjoaa vähemmän auringonvaloa. Arto Salmela muistutti yleisöstä, kuinka ikkunan on toisaalta korvannut televisio ja tablettien ja kännyköiden ruudut, haastaen perinteiset virikkeet.
Varsinaiset sisustukseen liittyvät kustannukset eivät tee samankaltaista piikkiä kokonaispottiin, ellei ilmastoinnin kustannuksia ja säilytystilojen ja rappukäytävien määrää ja sijoittelua siihen lasketa. Varsinaiset materiaaliset tekijät muodostavat kuitenkin huomattavan pienen osion varsinaisista rakennuskustannuksista. Uusien asuntojen pohjaratkaisuihin vaikuttavat esteettömyyden vaatimukset toisaalta näkyvät asuntojen hinnassa epäsuorasti, kosteiden tilojen haukatessa etenkin pienten asuntojen pinta-alasta suhteettoman suuren osan, normaalisti toimivilla raajoilla varustetulta asukkaalta. Herää tällöin kysymys: jos kylpyhuoneen kokoa täytyy rullatuolipyörähdyksen yms. vuoksi kasvattaa useammalla neliöllä, olisiko myös tilan materiaaleihin, kalusteisiin ja monikäyttöisyyteen panostettava samassa suhteessa?
Rakentamisen hintaan vaikuttavista immateriaalisista tekijöistä mainittiin yleisön toimesta myös työturvallisuuden alati tehostuvat säännökset. Materiaaliset, kaavoitukselliset ja byrokraattiset kustannukset eivät ole ainoa taloudellinen rakentamiseen liittyvä määrittävä tekijä ja kovan rahan asuntojen rakennuttajien vastuuseen viitattiin myös useaan otteeseen. Mielipiteenä esitettiin esimerkiksi, että rakennuttajainsinöörit on korvattu markkinavoimilla. Suoranaisena vaikutuksena tästä nähtiin suurimuotoisten kokonaisuuksien suosiminen tehokkuuden nimissä, pienimuotoisemman asuntorakentamisen kirjon jäädessä vähemmälle. Samassa yhteydessä palattiin kuitenkin säännöstelyn oleellisuuteen tässäkin kysymyksessä ja muistutettiin poliitikkojen vastuusta asuntorakentamisen päätösten tekijöinä. Tällöin kuitenkin on huomionarvoista kuka ohjeistaa (tai lobbaa) poliitikkoja.
Samuli Joki kiinnitti huomiota omassa esityksessään siihen, että tonttien kohtuullisella hinnoittelulla voidaan vaikuttaa suoraan loppusummaan. Hän toi myös esiin, että kaavoituksen alaisiin kustannuksiin, kuten esteettömyyteen, väestönsuojiin sekä julkisivumateriaaleihin ja parveketyyppeihin. Nämä ovat kuitenkin tekijöitä jotka vaikuttavat miellyttävän esteettisesti virikkeellisen kaupunkitilan syntyyn. Esimerkiksi Pasilan kylkeen syntyvälle Konepajalle ovat määräykset lisänneet asuntojen arvoa. Yleisöstä muistutettiin myös kuinka toisaalta lehtimiesten kirjoitukset vaikuttavat alueen arvostukseen. Herttoniemen ranta sai valmistuttuaan positiivista huomiota lehdistössä, mikä vaikutti suoraan alueen arvostukseen.
Arvoalueiksi määritetyille ja mielletyille alueille rakennettaessa ovat kustannukset perusteltuja ja maksavat itsensä takaisin. Joki nostikin esiin YIT:n kohteista Merenkulkijan rannan Lauttasaaressa, jossa lasitettu parvekkeet, maanalaiset autotallit ja arvokkaampien julkisivumateriaalien, kuten kuparin, käyttö sekä erikoispiirteisenä ratkaisuna toteutettu osittainen meren päälle rakentaminen nostavat kustannuksia suhteessa 50% esikaupunkialueelle rakennettaviin pienemmällä hintalapulla (ja asumisen edellytyksillä) varustettuihin kohteisiin. Esimerkki kustannustehokkaasta rakentamisesta sai yleisön toimesta tuomion esimerkkinä huonosta rakentamisesta (jossa asukas on mennyt pesuveden mukana), jonka nähtiin kuuluvan jonnekin 50- ja 90-luvun väille. Tästä syntyi paikan päällä myös mielenkiintoinen keskustelu siitä, mikä on tarpeellista, inhimillistä ja toisin sanoen asuntojen infrastruktuurissa priorisoitavaa; keskustassa, jossa asuntojen hinnat ovat karanneet kysynnän ja tarjonnan lain säätäminä epäinhimillisiksi, asumista suosivalla ”city sinkulla” on luontaisesti eri asumispreferenssit kuin kuusamolaisella suurperheellä.
Koska keskustelulle varattu aika oli rajallinen, totesi tilaisuutta vetänyt Rakennustietosäätiön yliasiamies Matti Rautiola jo avajaispuheenvuorossa, että mielipiteiden jakamisen luonnollinen jatkoaika otetaan perinteisesti lähiseudun kuppiloissa. Keskustelun siitä mikä on hyvää asumista ja mitä olemme siitä valmiita maksamaan ja mitä voisimme jättää pois, on syytä jatkua edelleen myös suunnittelijoiden, kaavoittajien ja rakentajien ohella myös poliitikkojen ja asukkaiden keskuudessa, yhtä voimakkaana ja moniulotteisena, kuin se versoi Rakennustietosäätiön tiloissa kyseisenä tiistaina.
Teksti ja kuvat: Tatu Ahlroos 2014 - tatu@tcd.fi
