”MUOVI TAIPUU MIELIKUVITUKSEN MUKAAN” - Eero Aarnion haastattelu 09.2012
Haastattelu julkaistu Arkkitehtiuutisissa, Teksti ja kuvat - Tatu Ahlroos 2012
Onnea merkkipäivän johdosta. Kun luova ihminen jää työstään eläkkeelle, koetaan se usein luopumisesta ja jopa seurauksena taiteellisesta kriisistä. Itse et ole vielä luovuttanut.
- Ehei! Jäin eläkkeelle jo vuonna 1962 ryhtyessäni freelanceriksi. Ehdotin tuolloin Amerille tupakka-askia, jossa tikut, raapaisupinta ja tupakat olivat samassa kotelossa. Sitä ei toteutettu, mutta se poiki taas Boston-tupakka-askin graafisen ilmeen suunnittelun. Toimintatapani on edelleen sama: on oltava itse aktiivinen. Nykyään minun ei tosin tarvitse enään maksaa pakollista yrittäjäeläkettä eikä aloittaa taloudellisesti nollasta. Omiin ideoihinsa on myös uskottava. Esimerkiksi kun Askon toimitusjohtaja lähti mukaan seuraavana vuonna suunnittelemani pallotuolin toteuttamiseen ja julkistamiseen Kölnin messuilla, lupasi hän syödä hattunsa jos yksikään kappale menee kaupaksi.
Kuinka neuvoisit nuorta muotilajaa joka on nyt samassa tilanteessa kuin sinä urasi alussa: ilman pääomaa, mutta hyvällä tuoteidealla varustautuneena.
- On oltava hyvät piirustukset 1:1 ja idea miten se tehdään, jonka perusteella valitset firman joka sen voi valmistaa. Tyypillinen esimerkki on kun pallotuoli oli valmis ja rupesin miettimään että siihen olisi kiva saada ikkuna. Tästä sain idean läpinäkyvästä akryyliversiosta. Akryylistä oli tosin hyvin hankala saadaa jalkaa aikaseksi, joten päätin hylätä jalan kokonaan ja ripustaa tuolin katosta. Piirsin kuvat tuolista joka oli valmistettu kahdesta pyöreästä akryylipalasta, jotka oli pultattu toisiinsa kiinni. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä ja mietin miten miten ihmeessä saisin halutun pallomuodon aikaan ilman saumaa. Tällöin näin asunnossani olleen kattoikkunan ja mietin kuinka ne tehdään, sillä kyse oli periaatteessa samasta asiasta. Otin puhelinluettelon keltaiset sivut käteeni ja soitin sieltä löytämääni kattoikkunoita valmistavaan Loviisanaiseen yrityksen. Kysyeässäni voisivatko he valmistaa puolipalloa suuremman kattoikkunan meni langanpäässä ollut toimitusjohtaja hetken aikaa hiljaiseksi ja oikein kuului kuinka hänen päässään raksutti. Viimein hän sanoi ”Periaatteessa kyllä. Mitä sinulla on mielessä?” Menin paikan päälle kuvien kanssa ja siitä yhteistyömme lähti käyntiin. Näin siis syntyi oma suosikkikalusteeni Kupla-tuoli, joka valmistetaan ilman muottia teräsrenkaan ympärille puhaltamalla.
”En ymmärrä miksi kaikki steriloidaan ihan olemattomaksi. Rakastan keittiötä jossa on materiaalin ja ruoan tuntu” toteaa Aarnio kodikkaasta keittiöstään. ”Jos meillä on vieraita, niin täällä kaikki haluavat istua”.
Mikä on epätavallisin tai eksoottisin käyttötarkoitus johonka tiedät kalusteesi joutuneen? Pastillillahan voi esim. laskea mäkeä.
- Floridassa oli hyväntekeväisyysmyyjäiset ja sen yhteydessä 30 suunnittelijalle oli annettu Puppy, jolle he saivat tehdä ihan mitä vaan. Se oli kyllä aika kreisi ja hyvä näyttely. Vaatimattomin idea oli että minun täytyi panna yhteen allekirjoitus. Eräs toinen oli vuorostaan ajanut Puppyn yli katujyrällä. Tuotteitteni tuhoaminen onkin aika hankalaa. Minulla oli yksi epäonnistunut Tupla Kupla-valaisimen prototyyppi, enkä halunnut heittää sitä roskiin, jottei sekundaa pääse vahingossakaan maailmalle. Yritin kirveellä iskeä sen kappaleiksi mutta ensin kirves pommpasi irti ja viimein kun sain kirveen iskettyä siihen kiinni, en saanut sitä enään revittyä irti. Lopulta sain valaisimen lyttyyn pomppimalla sen päällä.
Mitkä näkisit suomalaisen kalustemuotoilun uhkina ja mahdollisuuksina?
- Meillä ei ole yhtä rohkeita visiota ja tuotekehittelyä kuin esimerkiksi Italiassa. Puppya valmistava Magis on tehnyt siitä versiot läpikuultavana ja kirkkaana akryylin omaisena seä fosforisena, joka yllätti minut itsenikin sähkökatkoksen sattuessa. He ovat myös hyviä sparraamaan minua. Kun lähetän piirustuksen Italiaan, saan vastaukseksi, että kyllä sinä Eero pystyt parempaankin ja sittenhän minä niin myös teenkin! Siellä myös yritysten ja tehtaiden johtajat ovat tärkeitä päättäjiä jotka hoitavat henkilökohtaisesti kaikki neuvottelut kanssani. Täällä päätöksiä tekevät lukuja tuijottavat tekniset johtajat. Haluaisin hieman fantasiaa myös suomalaisiiin toimistokalusteisiin. Yhtäänkin kun mennään villimpään niin heti vedetään käsijarrua päälle: ”onko tämmöstä ennen tehty, ostaakohan tälläistä kukaan ja paljonko tämä maksaa?”
Aarnio esittelee itsensä piirtämän sympaatisen savusaunan eteen sijoitettua Habitaren vuoden 2011 EcoDesign näyttelyssä mukana ollutta kolmioksaisesta puunpalasta muotoutunutta penkkiä. ”Tämä on meidän kansallista innovaatioperintöämme, silti ihmiset tulivat näyttelyssä ihmettelemään, kuinka ihmeessä jalat on liitetty penkkiin kiinni.”
Suomella on siis matkaa maailman johtavaksi muotoilumaaksi?
- Ei sitä voi noin vain päättää. Pitäisi päättää että tehdään vain ja ainoastaan aivan parhaita tuotteita koko ajan. Mikä sitten on parasta kenellekin? Se on joka ihmiselle eri asia, sekä kokijan että tekijän kannnalta. Täällä kalusteet toisaalta pitäisi saada syntymään ilman suuria pääomakuluja, koska tämä on niin pieni maa markkinointiin. Me olemme poissa kansainvälisiltä markkinoilta. Siellä on suuria maita jotka tekevät suuria investointeja. Johonkin pikkutuoliin voidaan panna vaikka miljoona euroa kiinni ja sitten tehdään kymmeniämiljoonia kappaleita. Menepä nyt sitten siinä kilpailemaan. Ilmeisesti meidän kilpailuvalttimme on sittenkin tämä vanha kunnon puu.
Onko jokin tietty puumateriaali joka tuntuisi sinulle ominaisimmalta?
- Ei ole. Perinteisesti timpurit ovat käyttäneet eri puulajeja tarkoituksen mukaan. Eri kohdat tuolista ovat olleet eri puuta ominaisuuksiensa perusteella. Kovasta puusta kuten tammesta pinnat ja katajaa taas on saatettu käyttää siellä missä materiaalilta on vaadittu taipuisuutta. Se oli erittäin hyvää design ajattelua. Kaunein puu on mielestäni kuitenkin vähän aikaa hiekkarannalla pyörinyt puupala, josta ovat hioutuneet syyt esiin. Kun otat sen käteen ja pitäisit vaikka silmät kiinni, voit silti heti todeta: ahaa, tämä on puuta aivan varmasti. Tästä sain innoituksen omaan keittiööni. Annoin mukana olleelle timpurille ohjeen puumateriaalin suhteen: Ei yhtään oksaa, suorasyistä ja harjattu. Kun sopivaa puuta ei sahoilta tullut vastaan, kävi hän itse kaatamassa ne isänsä metsästä. Samalla menetelmällä valmistui myös keittiön rakettia muistuttava jakkara. Artekin silloinen taiteellinen johtaja Tom Dixon oli täällä käymässä ja sattui näkemään sen ja kysyi: ”mikä tämä on ja onko se vapaa”. Siitä se lähti tuotantoon ja edelleenkin se harjataan. Nyt Artek valmistaa sitä myös värillisinä versioina. Hyvältä se näyttää kirkkaan punaisenakin.
Eero ja Puppy, josta on muodostunut Italialaisen kalusteyrityksen Magiksen maskotti. ”työkuvilla sitä edelleen valmistetaan. Päästä tosin sahautin tehtaalla viisi senttiä pois”
Jos kutsu käy, oletko valmis suunnittelemaan sisustuksia myös muille?
- Jos niitä pyydetään sanon heti että ei. En ole tiimityöskentelijä vaan pikemminkin itseohjautuva. Kaksi viikkoa sitten tein kyllä itselleni lasikuistin. Viimeisintä sisustuksellista toimeksiantoa saa vuorostaan etsiä vuosikymmenten takaa. Kosmosta vastapäätä oli aikoinan Osuuspankki. Sinne piirsin aika mielenkiintoisen sisustuksen. Jäljellä on vielä piitämäni pankin logolla varustettu ovenkahva. Seoli sen verran hyvä, että se jätettiin paikoilleen pankin muuttaessa. Urani alussa loin sisustuksia myös niitä ammattimaiseti valokuvaamalla. Olen kuitenkin aina suuntautunut enemmän tuotesuunnitteluun ja siirtänyt painopistettä koko ajan enemmän sinne puolelle.
Entä arkkitehtuuri, mikä merkitys sillä on sinulle?
- Design itsessään ei merkitse minulle paljoakaan. Kun suunnittelen kalusteitani, mietin niitä tilan kautta: minkälaiseen arkkitehtuuriin ne saattaisivat sopia. On sääli nähdä kun ihmiset rakentavat itselleen suuria valoisia ja moderneja rakennuksia ja sitten täyttävät ne vanhoilla tilaan huonosti istuvilla kalusteillaan. Arkkitehtuurista tulemme nauttineeksi matkailemalla. Matkustimme esimerkiksi Appalakkien halki 800 km vain yhtä taloa katsomaan. Kyseessä oli Frank Loyd Wrightin Falling Water House. Kuuluisa puro tosin ei valitettavasti näy itse rakennukseen sisälle. Muina matkan kohteina ovat olleet myös Le Corbusierin Ronchampin kappeli ja Frank Gehryn Guggenheim museo, jonne oli pakko päästä heti tuoreeltaan, sillä Gehry on minulle nr. 1. Marcel Breuerin Atlantan kirjasto vuorostaan tuli vastaan sattumalta. Muita minulle tärkeitä arkkitehtejä ovat I.M. Pei, joka on Hong Kongiin suunnittellut upeimman pilvenpiirtäjän mitä olen nähnyt. Norman Foster on taas todella hyvää insinööriarkkitehtuuria ja Zaha Hadid on myös hyvä, todella. Onhan meilläkin hyvää arkkitehtuuria, etenkin julkisella puolella, mutta jos Ronchampiin vertaa niin jotain yllätyksellistä ja elämänmyönteisyyttä niihin pitäisi saada.
Oletko taiteilija, teknikko vai käsityöläinen?
- Taiteilija. Luulen että tämä menee yhä abstraktimpaan suuntaan. Sibeliusmonumentin suunnittelija Eila Hiltunen osti Linnamaisen Italian talonsa torniin minulta Tomaatti-tuolit ja sanoi: ”Eiväthän nämä ole istuimia vaan veistoksia!”. Tämä pitää paikkansa. Kalusteeni toisaalta vaativat paljon tilaa ympärilleen. Kyllä pallotuoli näyttää hölmöltä pienen asunonnon nurkassa.
Ne jotka eivät pystyneet aikaisemmin hankkimaan tuotteitasi voivat nyt hankkia niitä kotiinsa esimerkiksi valaisimina.
- Tai he voivat ostaa kastelukannun, ensimmäisen Alessille suunnittelemani tuotteen. Sen vaimoni Pirkko nimesi Diivaksi, koska se on kuin La Scalan oopperalaulaja: suu auki ja käsipystyssä vetää aariaa. Nyt minulla on hurjasti pienesineitä: keramiikkaa, peltisiä valokuva raameja, kirjanmerkkejä, pullonavaajia, huonekalujen kahvoja etc. Japanilainen lehti Brutus Casa kävi vierailemassa luonani ja sanoi haluavansa tehdä ison jutun Poni-tuolista. Jokaisen lehden väliin sijoitettiin styroksin sisään pienoismalli kyseisestä tuotteesta. Lehden painos oli 90 000, mutta tämäkään ei riittänyt, joten niitä tehtiin vielä kymmeniätuhansia lisää.
Esimerkiksi Poni-tuolisi ei seuraa perinteistä suomalaisen muotoilun tradittiota ja kaavaa, jonka jotkut määrittävät pyytettömäksi ja totaalisen funkitionaaliseksi.
- Niin sanottu ortodoksinen design tappaa luovuuden. Ei saa olla mitään sääntöjä. Mitä vaan saa tehdä mistä vaan.
