TCD

A NIGHT AND DAY OF ARCHITECTURE AND DESIGN - WDCH ohjemaa Lahdessa ja Helsingissä

Reportaasi julkaistu Arkkitehtiuutisissa

Esinäytös: World Design Capital Design Gala, Sibeliustalo, Lahti. 2.2.2012 – Tatu Ahlroos

Muotoilun taustavaikuttajat saivat tunnustusta

Alkanutta designpääkaupunkivuotta juhlistettiin lumipeitteisen vesijärven rannalla Lahden Sibeliustalossa. Ilta toimi myös seremoniallisena ympäristönä usean muotoiluun liittyvän palkinnon jakamiselle. Ensimmäiseksi oli vuorossa vuonna 2000 ensimmäistä kertaa jaettu Estlander-mitali. Pronssisen mitalin ja viiden tuhannen euron arvoisen kädenojennuksen kävi pokkaamassa Helsinki Design Weekin perustaja Kari Korkman. Huomionosoitus oli aiheellinen, koska Korkman on toiminnallaan hyvä esimerkki siitä kuinka yksi kykenevä kansalainen pystyy toiminnallaan vaikuttamaan muotoilukentän aktivoimiseen ja tukemiseen, niin että siitä on kaupunkitapahtumana hyötyä myös laajemmassa mittakaavassa.

Kultamitalit jaettiin Tapio Hintikalle, Harri Malmbergille ja Hannele Pohjolalle pitkäaikaisesta työstään muotoilun lähentämiseksi luonnolliseksi ja tarpeelliseksi osaksi teollisuutta, taloutta ja kansainvälistä vientiä. Hopeamitalit ojennettiin akateemisen maailman suuntaan Aalto Yliopistossa vaikuttaville Design Factoryn perustajalle professori Kalevi Ekmannille, kansainvälistymiseen panostaneelle professori Raimo Nikkaselle ja International Design Business Management-koulutusohjelman puuhamiehelle professori Markku Salimäelle.

Alvar Aalto palkinto meni jälleen Portugaliin. Täsmällisemmin ilmaistuna Madeiran saarelle, jossa palkinnon lunastaja Paulo David on luonut ympäristönsä kanssa rauhallista keskustelua käyvää ja muun muassa vanhoja rakennusperinteitä ja metodeja kunnioittavaa arkkitehtuuria.

Seuraavaksi ojennettiin myös WDC hankkeesta vastaavan Icsid:n (Council of Societies of Indrustial Design) jakama World Design Impact Prize. Kyseisen palkinnon teema on suoraan suomeksi sanottuna ”maailman parantaminen” ja finalistien esittely olikin kattava esitys sekä yhteisen maailmamme kipupisteistä että oivaltavista keinoista niihin puuttumiseksi. Palkinnon voittanut Nairobin slummissa käyttöön otettu Community Cooker oli hyvä valinta voittajaksi, sillä se pyrkii löytämään ratkaisun useampaan erilliseen ja pulmaan mahdollisimman yksinkertaisen ratkaisun avulla.

Illan siirtyessä kohti vapaata seurustelua, kävin ulkona haukkaamassa raitista ilmaa. Koska kyseessä oli kunnianarvoinen tilaisuus, oli sinne kutsuttu myös kunniallisia väkeä. Kunniallisuuden määreeksi katsottakoot tässä tapauksessa työsuhdeauto ja -kuljettaja. Rivissä seisseet mustat autot hyrräsivät käynnissä pakkassäässä, vaikka juhlijat selkeästi vielä nauttivat olostaan sisätiloissa. Tiedusteltuani asiaa eräältä kuskilta oli vastaus selkeä: ”Tuolta tulee kohta rouvat höyhenissään ja auton pitää olla silloin lämmin”. Vaikka tyhjäkäynnillä pidetty autokolonna ei sinänsä ole kovin suuri rikos, enkä alkanut tiimalasin ja lämpömittarin (jos pakkasta on -15 saa autoa pitää tyhjäkäynnillä maksimissaan neljä minuuttia) kanssa itseäni huomattavasti kookkaampia kuskeja hiillostamaan, oli kontrasti Nairobin slummien ja höyhenissään temmeltävien rouvien välillä huomattavan suuri - kun ne hetkeksi sijoittaa saman katon alle.

WDCH-L AMP

A DAY OF ARCHITECTURE AND DESIGN, Bio REX, Lasipalatsi, Helsinki. 3.2.2012 – Tatu Ahlroos & Johanna Lilius

Suomen talven näyttäessä voimaansa ja Designpääkaupunkiviikonlopun hiljalleen startatessa oli Bio Rexin elokuvasalissa vuorossa päivän verran asiaa arkkitehtuurista, muotoilusta ja kaikesta siitä mihin edellä mainitut nykymaailmassa parhaimmillaan yltävät ja kykenevät. Seminaarin antia ja painotusta leimasi oikeutetusti ajankohtaisuus ja toisaalta myös rohkeus ottaa kantaa hankaliin ja tärkeisiin alaan ja yhteiskuntaan liittyviin kysymyksiin ja ristiriitoihin.

Avoimuus, demokratia ja hyvä elämä

Alvar Aalto Mitalitoimikunnan puheenjohtajan Susanna Petterssonin avattua tilaisuuden oli vuorossa ”Innovaatio Professori” Antti Hautamäen tarkkanäköinen esitys. Hautamäki esitti kuinka innovatiivisuutta on perinteisesti pyritty mittaamaan kasvun ja tuottavuuden kautta, kun uudenkaltainen kestävä innovaatio (sustainable innovation) vuorostaan pyrkii mittaamaan ennemminkin elämisen laatua.

Professori Maunu Häyrynen toi omassa puheessaan esiin Helsingin kaupunkikuvaan olennaisesti ja peruuttamattomasti vaikuttavan ”Guggenheimiakin isomman ongelman”, Kalasatamaan kaavaillut korkeat rakennukset. Totta on, että harvoin, jos koskaan, on Helsinkiin kaavailtu yhtä massiivisia ja toiminnallisuudeltaan sekä paikallisvaikutuksiltaan arvaamattomia projekteja. Häyrynen toikin esiin epäsuhdan joka vallitsee hankkeen kaupunkikuvallisen vaikutusten ja demokratian sekä päätösten teon läpinäkyvyyden välillä.

Päivän keynote-puheen pitäjä Viktoria Thornton on Lontoossa toimivan Open-City järjestön perustaja ja johtaja. Open-City toimii hyvän suunnittelun ja laadukkaiden kaupunkitilojen kehittämisen puolesta ja järjestää koulutusta, koordinoi erityyppistä yhteistyötä ja konsultoi julkisten tilojen suunnittelua.

Puheenvuorossaan Thornton lähestyi suunnittelun eettisiä näkökohtia kertomalla toimistonsa toimintatavoista. Lukuisat esimerkit toimiston erilaisista projekteista kuvittivat hänen sanomaansa: julkinen tila tulee ymmärtää kaikille avoimena demokraattisena tilana ja sen latuun tulee kiinnittää huomiota. Samanaikaisesti paikallisyhteisö on saatava mukaan suunnitteluun. Erityisesti niille, jotka perinteisesti eivät osallistu suunnitteluun, esim. nuorille ja ns. huono-osaisten alueiden asukkaille, on annettava työkalut ja kieli vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Thornton haastoi suunnittelijoita kysymään itseltään miksi ja kenelle suunnittelen? Hyväksi havaituksi tavaksi nostaa suunnittelijoiden arvostusta kansalaisten silmissä on aidon pro bono- työn tekeminen. Yli 200 arkkitehtia on hakeutunut tekemään vapaaehtoistyötä erilaisissa kansalaisten osallistamisprojekteissa Open-City-järjestön kautta. Thornton tunnisti erityisesti nuoren polven arkkitehdeissä halun kokea, että suunnittelu on työtä jolla on todellista ja yleishyödyllistä merkitystä.

Muotoilu paremman maailman rakennuspalikkana

Muotoilu ei ollut päivän aikana edustettuna niinkään tuoli- tai kahvimukimuotoilun merkeissä, vaan pikemminkin olennaisena osana yhdyskuntasuunnittelua, markkinointia ja parhaimmillaan todellisiin ongelmiin todellisen ratkaisun tarjoavana voimavara. Tätä puolta edusti seminaarissa esitelty edellisenä iltana palkittu Community Cooker, joka käyttää slummista kerättyjä roskia polttoaineena ruoan ja veden lämmitykseen.

AMP-2 AMP-3

Seuraavaksi vuorossa olivat Estlander hopeamitalistit Jonni Roosin vetämän paneelikeskustelun merkeissä. Keskustelun oivaltavin toteamus oli että paras yhteistyö syntyy eri osaajien toimiessa yhdessä siten, että jokainen keskittyy omaan alansa ja vahvimpaan osaamiseensa. Tällöin avun pyytäminen voi olla hedelmällisempää kuin ratkaisun tarjoaminen. Eli kestävän innovaation hengessä muotoilu voisi toimia kuin vapaaseen koodiin perustuvat tietotekniikkasovellukset. Tätä tilannetta panelistit kuvasivat osuvasti Linux-Designiksi.

Tilaisuuden päätti professori Juhani Pallasmaan puheenvuoro ”Views on the Future”, jossa Pallasmaa varoitti siitä kuinka tietotekniikan avulla kikkailu, uuden viehätys ja sensaatiohakuisuus vievät arkkitehtuurin esteettisesti ja kulttuurisesti kestämätöntä ympäristöä kohti. Pallasmaa huomautti kuinka ihmisen alitajunta ja geeniperimä sopeutuu hitaasti ympäristössään tapahtuviin muutoksiin. Tähän nähden arkkitehtuuri istuu huonosti kiihtyvän globaalin kapitalismin kilvoittelun välineeksi. Vaikka puheenvuoron kritiikin kärki olikin suunnattu kohti mediaseksikästä WAU!-arkkitehtuuria, saattoi sen tulkita myös kritiikiksi kohti modernin arkkitehtuurin rakennuspilareita ja suuntaviivoja.

Ilta päättyi kunnianarvoisesti Helsingin kaupungintalon juhlasaliin. Muotoilupääkaupunki vuosi vuorostaan oli vasta aluillaan.

MUUT BLOGIMERKINNÄT

TAKAISIN ETUSIVULLE