”ON VAIKEA KUVITELLA MITÄ IHMISET TEKIVÄT ENNEN BLOGEJA”
Kasper Strömmannin haastattelu 02.2014
Haastattelu julkaistu Arkkitehtiuutisissa, Teksti ja kuvat - Tatu Ahlroos
Kasper Strömman on suomalainen graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Viime vuonna Strömman palkittiin vuoden graafikko-tittelillä. Tunnustus irtosi etenkin muotoilun kenttää ja aikamme ilmiöitä lempeän ivallisesti ruotivan vilkasliikenteisen The Kasper Stromman Design Blogin ja Kasper Strömman Illustrated Design Encyclopaedia-oppaan ansiosta. Tämän jälkeen Strömman on nostanut kierroksia ja henkilöbrändinsä arvoa myös seminaariesiintyjänä. Strömmanin kolmikanta koostuu oivaltavasta visuaalisuudesta, huolitellun huolimattomasta huumorista ja pinnan alla lymyävästä asiallisuudesta. Etenkin Fluxus-tuotteita markkinoivan Kasper Strömman Exclusive Webshopin kautta Strömman haastaa ihmisiä, kuin aikoinaan Marcel Duchamp taidegalleriaan sijoitetulla urinaalilla.
Kasper Strömman: Uhka vai mahdollisuus?
Valtava mahdollisuus. Olen aikoinaan hakenut opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta minua ei valittu. Hitler oli myös pyrkinyt opiskelemaan taidetta samalla lopputuloksella. Ihmiset pohtivat täten, olisiko holokausti pystytty välttämään, jos hän olisi päässyt. Samoin voi esittää kysymyksen, olisiko minut esiintymässä arkkitehtuuripäivillä voitu välttää, jos olisin päässyt sisään?
Olet eri kaupunginosien todellista luonnetta esittelevissä T-paidoissa onnistunut sitomaan arkkitehtoniset, henkiset sekä banaalit elementit iskeväksi graafiseksi symboliksi. Etenkin Merihaka paidassa on kiteytetty osaavasti alueen alkuperäinen visio. Minkä rakennuksen tai muun arkkitehtonisen elementin valitsisit kuvaamaan koko suomea?
Siinä olisi pakko olla homeinen rintamamiestalo kuvastamassa jälleenrakentamista ja unelmaa omakotitaloasumisesta. Toisaalta myös kolmikerroksinen betonielementtitalo muutaman männyn ympäröimänä olisi osuva. Asunnonmyynti ilmoituksissa mainostetaan usein, että luonto on lähellä jos pihassa on vähän ryteikköä. Ihmisille myydään luontoidylliä, vaikka kyseessä olisi kurja haja-asutusalue. Mielenkiintoista on myös pitäisikö kolmikerroksiseen rakennukseen rakentaa hissi väestön ikääntyessä?
Merihaka-paita on ollut menestys. Merihakahan on itsessään paikkana mielenkiintoinen, harvoin olen nähnyt narkomaaneja niin avoimesti itseään piikittämässä.
Minkä rakennetun rakennuksen olisit halunnut suunnitella?
Iglun, se on toimiva ja yksinkertainen rakennelma.
Mitä rakentamatonta rakennusta et olisi halunnut suunnitella?Tulee mieleen Kekkosen muistomerkkikilpailussa toiseksi sijoittunut ehdotus, vaikka se ei ole tosin rakennus vaan tietynlainen rakennelma. Monumentissa Kekkonen oli hyvin suuri ja Sylvi hyvin pieni. Tämä on arvoasetelma, joka on hyvin outo ja hämmentävä nykyaikana.
Mainitse ensimmäinen fontti mikä sinulla tulee mieleen seuraavista sanoista:
Jumala – Trajanus: Keisari Trajanuksen kunniaksi kiveen hakattujen kirjainten mukaan tehty fontti.
Arkkitehti - Futura: Löytyy esimerkiksi Artekin logosta ja on lähellä Bauhaus-koulun virallista fonttia.
Graafikko – Helvetica: Fontti joka ei ärsytä ketään. Katsoin kyseisestä fontista kertovan elokuvan. Se oli tylsin koskaan näkemäni dokumentti.
Pokkasit menneenä vuonna vuoden graafikko-palkinnon. Millä tavoin saamasi tunnustus on muuttanut sinua ihmisenä? Kuinka luulet että paluu arkeen onnistuu?
Olenkin jo blogissani auennut suuresta tyhjyydestä johonka nyt putoan. Haluaisin saada vertaistukea esimerkiksi menneiden vuosien missejä haastattelemalla ja kerätä ympärilleni ihmisiä, jotka ovat olleet jotain mutta enää eivät ole mitään.
Olet demokratian nimissä antanut muillekin mahdollisuuden kutsua itseään vuoden graafikoksi, myymällä kyseisellä tittelillä varustettuja paitoja. Kuinka monta on mennyt kaupaksi ja voiko lukumäärästä päätellä jotain suomalaisen graafisen suunnittelun tilasta? Esimerkiksi 10 jaettua ykkössijaa olisi varmaan ennätys missä tahansa lajissa.
Niitä on myyty kaksi kappaletta ulkomaille. Sitä on kyllä kopioitu runsaasti. Olen löytänyt ainakin viisi nettikauppaa, jotka myyvä siitä tehtyjä kopioita ympäri maailmaa. Ovat varmaankin myyneet runsaasti, sillä oman sivustoni kautta hinta on korkeampi.
Tapasin kerran ranskalaisen kuvittajan, jonka mielestä suomessa ei vaikuttanut olevan päteviä kuvittajia ja graafikoita. He tekivät hänen mukaansa kuvitusta, joka soveltuisi paremmin kankaiden painokuvioiksi kuin kirjojen sivuille. Mikä on oma näkökulmasi suomalaiseen graafiseen suunnitteluun aitiopaikalta katsottuna?
Se on fakta, että graafinen suunnittelu ei elä nyt kultakauttaan. Nykyään on niin paljon tarjontaa, että siihen mahtuu paljon kaikennäköistä: prosentuaalisesti yhtä paljon hyvää ja huonoa. Esimerkiksi logo-suunnittelussa ei valitettavasti yrityksen luonnetta ja ideaa tuoda selkeästi esiin, vaan hyvännäköinen muoto vailla substanssia riittää.
Kuvituksessa on tilanne paljon parempi. Tilannetta vääristää kuitenkin Helsingin Sanomien huono avustajien oikeuksia rajoittava sopimuspohja, jota monet eivät suostu allekirjoittamaan. Parhaimmat kyvyt eivät enää siis lähde kuvittamaan sanomalehtiä, jota kautta ihmiset kuvituksiin yleensä tutustuvat. Toisaalta en tunne montaa alle viisikymppistä, jotka lukevat Hesaria. Kansainvälinen läpimurto takaa tietenkin paljon näkyvyyttä ja kunniaa. Mutta jos ajattelen esimerkiksi Angry Birdsiä, niin tyylillisesti se on hyvin anonyymi ja voisi olla mistä päin maailmaa tahansa. Kuvituksen tila on huomattavasti paremmassa asemassa kuin graafinen suunnittelu, mutta sen tekijät eivät välttämättä pysty tai osaa myydä osaamistaan.
Blogistasi ja muotoiluoppaastasi ei ole pitkä matka edesmenneeseen Pahkasika-lehteen. Päätoimittaja Markku Paretskoi totesi lehden kuoppaamisen yhteydessä vuosituhannen vaihteessa, että maailma jota lehti parodioi on muuttunut todelliseksi. Esimerkkinä tästä hän mainitsi, että aikuiset ihmiset suunnittelevat työkseen pelejä matkapuhelimiin. Voisi olettaa että Midaksen kosketuksesi perustuu kulutusyhteiskunnan postmoderniin dilemmaan: emme tiedä mikä meitä pommittavassa mediatulvassa on asiallista ja mikä huumoria.
Lehden lopettamisen perustelu kyseisellä seikalla on vain laiskuutta. En usko että maailma on nyt hauskempi, kuin pahkasian aloittaessakaan, jos maailma nyt ylipäätään on erityisen hauska. En pyri pelkkään läpän heittoon vaan sanomassa pitää olla substanssia. Jos asiat kuitenkin esitetään hauskasti - totuuden siemen mukavuuden viittaan puettuna - niin viesti otetaan paremmin vastaan. Joku balanssi on kuitenkin oltava.
Olet kertonut kritiikin sijaan viljeleväsi mieluummin positiivisuutta. Tämä istuu hyvin mahdollisesti vireillä olevaan muutokseesi graafikosta elämänviisausguruksi. Kuinka vuorostaan toivoisit oppiesi ja visiosi konkretisoituvan ihmisten elämässä?
Perinteisesti gurujen suurin päämäärä on saavuttaa taloudellista hyötyä. Tarkoitukseni olisi siis kanavoida levittämäni hyvä olo takaisin itseeni rahallisesti. Asian rehellinen esiintuominen on todiste korkeasta moraalistani. Se sopii hyvin tavoitteeseeni tulla profeetaksi ja moraaliseksi esikuvaksi.
Nykyajan tekninen kehitys, joka kulminoituu sosiaaliseen mediaan, edesauttaa luontevasti kaskujen ja vitsien leviämistä. Jos et kirjoittaisi blogia, missä ja kuinka antaisit huumorisi kukkia?
On vaikea kuvitella mitä ihmiset tekivät ennen blogeja - lähettivät varmaan kirjeitä. Ilman blogiani en olisi varmaan millään tavalla hauska missään. Seuraan monia stand up koomikkoja, jotka ovat aktiivisia Twitterissä ja heittävät sinne sopivia one linereita. Tämä nostaa rimaa kaikilla, jopa kommenttien tasolla.
Pyrin alun perin blogini kautta saamaan sarjakuviani näkyville, koska ei niitä kukaan oikein missään nähnyt. Yritin lähettää niitä ympäriinsä, mutta ketään ei kiinnostanut. Nyt on vuorostaan minikiinnostusta näkyvissä ja eikä minua arkkitehtuuripäivillekään olisi varmaan muuten pyydetty. Tärkeää on myös instant feedback: gratifikaatio siitä mitä on tehnyt. Koska välineet ovat yleisesti saatavilla, kaikki ovat myös demokraattisesti samalla tasolla. Jotkut myös elävät blogaamisella, etenkin muotiblogien pitäjät. Minä olen kuitenkin aikuinen mies ja se osasto ei minulta onnistuisi.
